Omalla vastuulla, osa 1: Loman tarpeessa

Olen loman tarpeessa. Siis todella, oikeasti ja paljon loman tarpeessa.

Kollega hihitteli jo eilen, kun pohdin ankarasti yhtä työasiaa. Toisin sanoen istuin nelisen minuuttia tyhjä katse nauliintuneena jonnekin ikkunan ja vastapäisen kerrostalon väliseen tyhjyyteen. Pieni kuolanoro suupielestä valuen. En enää muista mitä yritin ajatella.

Kun on tarpeeksi loman tarpeessa, tuottavuuden taso on nolla tai vähän alle. Päivän merkittävin pyrintö on sähköpostien lukeminen ilman aivoja. Siis siten, että kun joku viikon päästä kysyy asiasta, ei tiedä kuulleensakaan, vaikka onkin lukenut koko viestin läpi.

Yrittäjät eivät lomaile, sanotaan. "Mä en ole pitänyt lomaa kahteen vuoteen", on rintaa röyhistävä kehu, joka mielellään sanotaan niille palkkatyötä tekeville, jotka kehtaavat lomailla. Jopa viikkoja. Yrittäjän ei tietenkään aina ole helppo järjestellä töitään siten, että lomaa voisi pitää. Mutta jos lomattoman yrittäjän tuottavuus on edes puoliksi yhtä huono kuin tämän palkkatyötä tekevän zombin, se ei ole paljon se. Kahden minuutin mittaista tyhjyyteen tuijottelua, vain pienellä kuolavanalla höystettynä.

 

Nopeammin, tehokkaammin ja kiireemmin

Työelämä on muuttunut valtavasti niiden 20 vuoden aikana, jotka itse olen ollut pelissä mukana. Eniten on muuttunut ajankäyttö. Meillä on yhä nopeammat yhteydet ja tehokkaammat viestintävälineet. Ja kovempi kiire kuin koskaan. Kun aikaa on vähän ja kuormitus kova, kaikki energia menee "tulipalojen sammuttamiseen". Hihnalta ei synny mitään uutta tai innovatiivista. Ei riitä aika, ei voimat.

On ainakin hiukan muodikasta paheksua, jos joku sattuu käyttämään muutaman tunnin aikaa ajatteluun. Hienompaa ja tärkeämmän tuntuista on hakata näppistä naama kiinni ruudussa päivät päästään. Tulipalot kyllä sammuvat, mutta mitään luovaa ei synny.

 

Promillen kännissä töissä?

Ihminen tarvitsee lepoa. Ja yrittäjä myös. Jokainen tietää, että fyysisen työn vastapainoksi tarvitaan lepoa, mutta kyllä aivotkin tarvitsevat lepoa. Kone ylikuumenee, jos sitä käyttää pitkään korkeilla kierroksilla. Peukutan villisti, kun jonain päivänä perinteisen lomattomuusrehvastelun sijaan joku kertoo, että "hei, olen yrittäjä ja aion pitää lomaa"!

Väsymys vaikuttaa autolla ajoon alkoholin tavoin. 24 tunnin valvominen vaikuttaa yhden promillen humalan tavoin ajokykyyn. Ja jos se vaikuttaa ajokykyyn, lienee kohtuullisen helppo päätellä, että se vaikuttaa kaikkeen muuhun suorittamiseen samalla tavalla. Menisitkö itse hammaslääkärille, joka on promillen kännissä?

Uupuneena ei siis synny uutta, vanhatkin hommat luistavat huonommin ja vahinkoja sattuu keskimäärin enemmän. Silti on vielä voimissaan kehua, jos ei aio lomailla eikä levätä. Olisikohan meidän aika yrittää eroon tästä vanhanaikaisesta fraasista ja alkaa ylistää niitä, jotka osaavat lomailla ja levätä, ja jaksavat sen voimin työuransa läpi, luovasti ja tuottavasti.

Muuan tamperelainen sketsisarja sanoi, että "kuolema kuittaa univelat". Moni saavuttaa tällä menolla sen nopeammin kuin arvaakaan!

 

PS. Jos sinua on siunattu lomalla ja kaipaat laiturinnokkaan kesälukemista, niin lataa ihmeessä selkokielinen Kasvavan yrityksen vakuutusopas!

Lataa Kasvavan yrityksen vakuutusopas

TILAA BLOGI SÄHKÖPOSTIISI

Tilaa blogi

VIIMEISIMMÄT KIRJOITUKSET