Omalla vastuulla, osa 3: Vakuutusdekkarin käsi on pitkä

Kun katsot telkkarista dekkarisarjoja, ajattelet niiden tutkintatapojen ja -välineiden olevan ihan ufoja. Eikö niin? Vaikka ne monin paikoin ampuvat metritolkulla yli sekä totuuden että hilseen, touhuissa on totuuden siemeniä. Useitakin.

Vaikka telkkudekkari saa liikennemerkistä heijastuvan kuvan niin tarkaksi, että siitä erottaa silmän värin, tosielämän välineet eivät vielä ole ihan tällä tasolla. Kuvan rikoksentekijästä voi kuitenkin saada Suomessakin. Ei ehkä liikennemerkkiheijasteesta vaan esimerkiksi viereisen kiinteistön turvakamerasta, ohikulkijan kännykästä tai jostain muusta harmittomasta yhteydestä.

Ihmiset ovat myös enemmän hereillä kuin monet luulevatkaan. Pienissä yhteisöissä poikkeukselliset kulkijat ja heidän autonsa pannaan helposti merkille. Ja yhä useammin tietoja siis myös tallennetaan kännykkäkameroilla.

Vastikään kaksi liigajääkiekkoilijaa sai sakkotuomion nuuskajupakassa. Vyyhti lähti purkautumaan siitä, että laivayhtiön bonuskortista saatiin kymmeniä kiloja nuuskaa ostaneen henkilön edesottamukset selville. Ei uskottu, että kukaan laittaa 80 kiloa nuuskaa omaan ylähuuleensa.

 

Monet ilmeisesti kuvittelevat, ettei vakuutusyhtiöissä ole halua tai osaamista selvittää sitä, onko vakuutustapahtuma aiheutettu tahallisesti. Oikaisen. Rehelliset ja vakuutusehtojen mukaiset vahingot kyllä korvataan, mutta vääryydellä ja viekkaudella haettuja korvauksia ei makseta. Jos siis yrittäjällä on toinen jalka konkurssissa ja toinen saippuan päällä, ja sitten tulee "se suurenmoinen tulipalo", meitä kyllä kiinnostaa aika paljonkin, millä tavalla se pääsi syttymään.

Yrittäjä, joka päätyy ratkomaan taloudellisia vaikeuksiaan petoksella, harvoin selviää voittajana. Useimmiten lopputuloksena on, että korvaus jää saamatta. Omaisuus on mennyttä ja velkojat hengittävät yhä niskaan. Ja yrittäjä istuu kiven sisässä miettimässä, onko elämä enää edes elämisen arvoista. Sanotaan, että lain koura on hidas mutta pitkä. Pitkä on vakuutusdekkarinkin käsi, eikä aina niin hidaskaan. Vuosittain satoja henkilöitä narahtaa eritasoisista vakuutuksiin liittyvistä petoksista tai niiden yrityksistä.

Olenkin monesti miettinyt, koetaanko vakuutusyhtiön fuulaaminen vähemmän rikolliseksi kuin muu petosrikollisuus. Vai kuvittelevatko autovarkauden lavastajat, itsensä tahallaan työkyvyttömiksi telovat ja yrityksensä polttajat kiinnijäämisriskin jotenkin pienemmäksi kuin muissa rikoksissa?

 

Tässä tulee vihje kaikille niille, jotka ovat harkinneet omaisuutensa "myymistä" vakuutusyhtiölleen: suomalaisissa vakuutusyhtiöissä on yhteensä yli 30 vakuutustutkijaa, jotka ovat melkeinpä poikkeuksetta entisiä poliiseja. Heillä on osaamista, työkaluja ja verkostoja, joilla vakuutusrikollisuutta selvitetään erinomaisin tuloksin.

Ja jos ihan kaikki ei kekäleitä nuohoamalla selviä, aina löytyy yksi vanhan koulukunnan "jynssäri", joka puristaa kuulustelemalla loput tiedot siltä onnettomalta petoksen yrittäjältä.

 

Olemme kehittäneet työkaluja yrittäjille riskien löytämiseen ja niiden poistamiseen. Tutustu riskienhallinta ja vahingontorjuntatyökaluihimme. 

Tutustu työkaluihin

 

TILAA BLOGI SÄHKÖPOSTIISI

Tilaa blogi

VIIMEISIMMÄT KIRJOITUKSET